Työpajatyöskentelyä pohjustettiin esittelemällä lyhyesti Seinäjoen työpajassa tuotettuja ideoita. Tällä avattiin sitä, millaiset erilaiset innovaatiot voisivat tukea asumista ja lähiyhteisöön kiinnittymistä: millaisin eri tavoin olisi mahdollista tuottaa asuinalueille työpaikkoja ja harrastusmahdollisuuksia, rakentaa sosiaalista tukiverkostoa tai vaikkapa vaikuttaa siihen, miten uudet asukkaat vastaanotetaan asuinalueelle.
Työpajassa työskenneltiin seitsemässä ryhmässä, joissa jokaisessa edellytettiin olevan palvelunkäyttäjien edustus. Työskentely toteutettiin neljässä eri vaiheessa: ensimmäinen vaihe koski asukkaan näkökulmaa (uusien innovaatioiden kysyntä), toinen vaihe alueen näkökulmaa (uusien innovaatioiden tarjonta), kolmannessa keskityttiin ideoimaan asumisen innovaatioita ja neljännessä pohdittiin innovaatioiden toteuttamista.
Asukkaiden tarpeet, toiveet ja unelmat
Ensimmäisessä vaiheessa tarkasteltiin asukkaan kotia, työtä ja opiskelua sekä vapaa-aikaa koskevia tarpeita, toiveita ja unelmia. Ryhmissä keskusteltiin siitä, miltä ryhmiin osallistuvien kehitysvammaisten ihmisten arki tällä hetkellä näyttää, millaisia asioita siihen kuuluu, ja millaisia toiveita ja unelmia heillä on. Työpajatyöskentelyyn Kotkassa osallistui lukuisia palvelunkäyttäjiä, ja ensimmäinen työvaihe toikin esiin heidän erilaiset elämäntilanteensa ja erilaiset asumisratkaisut sekä näitä koskevat kokemukset ja toiveet. Osalle heistä omannäköinen asumisjärjestely oli jo todellisuutta, osalla uuteen kotiin muutto siinsi lähitulevaisuudessa; esiin tuotiin myös toiveita itsenäisemmästä asumisesta ja uusista tukijärjestelyistä itsenäisen asumisen tueksi. Ryhmätöissä painotettiin oman kodin tärkeyttä, itsemääräämisen toteutumista omassa kodissa ja liikkumisen ja toimimisen vapautta. Tärkeänä nähtiin myös tarvittava tuki kotona ja kodin ulkopuoliseen toimintaan.
Asuinalueiden mahdollisuudet
Työskentelyn toisessa vaiheessa tutkittiin kolmea erilaista asumisaluetta ja näiden tarjoamia mahdollisuuksia asumiselle, työnteolle, opiskelulle ja vapaa-ajalle. Alueista kaksi sijaitsevat Kotkan kaupungin keskustassa tai sen tuntumassa, yksi etäämpänä keskustasta, pientaloalueella. Ryhmätöissä kuvattiin asuinalueilta löytyviä palveluita, työ- ja harrastusmahdollisuuksia, naapurustoa, sekä pohdittiin alueen asuntokantaa ja tämän hyödyntämistä kehitysvammaisten ihmisten asumisessa. Myös ympäristön esteettömyyteen liittyviä kysymyksiä nostettiin keskusteluun.
Innovaatioita ideoiden
Kolmannessa työvaiheessa keskityttiin ideoimaan innovaatioita. Tehtävänannossa kehotettiin visioimaan tulevaisuuden lähiympäristöä yhdistäen työskentelyn ensimmäisessä vaiheessa tunnistetut tarpeet ja toiveet sekä toisessa vaiheessa tunnistetut alueella olevat resurssit. Millainen olisi unelmien kotiympäristö? Ryhmissä tuotettiin useita innovaatio-ideoita, jotka liittyivät asuntoihin, tukipalveluihin, vapaa-ajan harrastuksiin ja työhön. Ryhmätyöskentely tuotti sekä tiiviisti asuntoon liittyviä innovaatioita että asumisen ja laajemmin elämisen tukipalveluita kehittäviä ratkaisuja. Neljännessä vaiheessa ryhmät valitsivat tuottamistaan ideoista yhden, jota lähdettiin työstämään eteenpäin, syventäen ja tarkentaen innovaation kuvausta sekä pohtien innovaation toteuttamista.
Työpajassa keskusteltiin myös vertaistuen merkityksestä osana asumista, sekä pohdittiin tämän hyödyntämistä yhtenä osana tuen kokonaisuutta, tukipalveluiden rinnalla. Ryhmissä innovoitiin muun muassa yksilöllisen asumisen mallia, johon liittyy myös yhteisöllisiä muotoja, pohtien millä tavoin vertaistukea voidaan rakentaa erillisissä asunnoissa asuvien asukkaiden välille.
Erityisesti palvelunkäyttäjät kiittelivät työpajatyöskentelyä mahdollisuudesta kertoa omia näkemyksiään ja toiveitaan, erään osallistujan sanoin ”saatiin oma ääni kuuluviin, siitä olen tyytyväinen”. Palvelunkäyttäjät toivatkin esiin toiveensa, että myös jatkossa järjestettäisiin tällaisia päiviä, joissa he pääsevät osallisiksi, keskustelemaan heitä koskevista kysymyksistä ja suunnittelemaan oman elämänsä ratkaisuja. Keskeiseksi yhteiseksi tavoitteeksi nimettiin ’omannäköisen elämän’ mahdollistaminen. Tämä ei ole kiinnittynyt tiettyyn asunto- tai tukimalliin, vaan keskeisenä nähtiin henkilön tarpeiden ja toiveiden kuuleminen ja asumisratkaisun räätälöinti näiden mukaan, huomioiden sekä asuntoa, asumisympäristöä että tukea koskevat tarpeet. Toiveiden ja tarpeiden yksityiskohtainen kuuleminen ja näistä lähteminen tekee myös mahdolliseksi tuottaa täysin uusia avauksia kehitysvammaisten ihmisten asumisen suunnitteluun.
Samalla tärkeää on huomata, että kehitysvammaisten ihmisten tarpeista lähtevässä suunnittelussa tuotetaan sellaista lähiympäristöä, sellaisia palveluita ja rakenteita, jotka tukevat monenlaisten ihmisten asumista, ja jotka tuottavat laajemmin lisäarvoa alueelle. ”Eihän tässä suunnitella vain tietyille ihmisille, vaan suunnitellaan yhteiskuntaa kaikille, hyviä lähiyhteisöjä kaikille", kommentoi Susanna Hintsala Kehitysvammaliitosta.
Seuraavaksi Kotkan ja Seinäjoen työpajojen tuotokset viedään Turkuun, jossa näitä työstetään eteenpäin, laajennetaan, sekä luodaan lisäksi myös aivan uusia ideoita asumisen kehittämiseen.
Työpajan anti Kotkan kaupungille
Jarkko Puro, kaavoitusarkkitehti:
“Höyrypanimolla järjestetyn työpajan suurinta antia oli verkostoituminen sekä ymmärrys tulevien asukkaiden inhimillisistä tarpeista. Ennen kuulemattomia innovaatioita ei kenties syntynyt, mutta ylöskirjatuksi saatiin suuri joukon tavoitteita, joihin on helppo sitoutua.
Verkostoitumisen osalta, merkittävää on tavata eri osapuolia yhteisen haasteen edessä, jolloin ongelmanratkaisua käsitellään laaja-alaisesti. Työn tuloksena syntyy tietämys eri osapuolien mahdollisuuksista sekä heitä sitovista tavoitteista. Yhteisen näkemyksen hakeminen luo edellytykset saavuttaa parempia tuloksia.”