Työpajatyöskentely toteutettiin työskentelemällä intensiivisesti viidessä pienryhmässä. Työskentelyn ensimmäisessä vaiheessa työskenneltiin asukkaan ja alueen näkökulmista.
Ensimmäinen tehtävä koski asukkaan asumiseen, työhön ja opiskeluun sekä vapaa-aikaan kiinnittyviä tarpeita, toiveita ja unelmia. Erityisesti ryhmiä kehotettiin haastattelemaan työpajatyöskentelyyn osallistuvia kehitysvammaisia ihmisiä, heidän arjestaan ja tähän liittyvistä toiveista ja tarpeistaan.
Ryhmätöissä painottui toimintamahdollisuuksien näkökulma: sen lisäksi, että tarvitaan paikkoja, joissa voi harrastaa ja työskennellä, on pohdittava sitä, mikä osallistumista mahdollistaa - hyvät kulkuyhteydet, yhdessä ystävien, työkavereiden tai tukihenkilön kanssa toimiminen, mahdollisuus kokeilla ja räätälöidä uusia ja luovia ratkaisuja. Kodilta toivottiin omannäköisyyttä, ja tärkeänä nähtiin itsemääräämisen toteutuminen myös asumisessa. Asunnon tulisi olla esteetön, mutta muutoin tavallinen, eli ei leimallisesti erityisasunto. Asumisessa myös kohtuuhintaisuus nimettiin keskeiseksi kysymykseksi.
Toisessa tehtävässä tutkittiin asuinympäristöä. Seinäjoelta oli valittu työskentelyssä käytettäväksi kolme eri tyyppistä esimerkkialuetta, jotka esiteltiin työskentelyn aluksi. Työskentelyssä käytettiin myös alueiden karttoja ja kuvia, jotka auttoivat visualisoimaan sitä, millaisista ympäristöistä on kyse.
Tehtävänä ryhmillä oli tunnistaa alueiden tarjoamat resurssit ja kirjata nämä ylös. Ryhmien töissä nostettiin esiin erilaisilla asuinalueilla tarjolla olevia palveluita, harrastusmahdollisuuksia, työmahdollisuuksia ja muita arjen toimintamahdollisuuksien kannalta keskeisiä resursseja.
Työpajatyöskentelyn kolmannessa tehtävässä ryhmät lähtivät työstämään strategisia innovaatioita. Lähtökohtana innovoinnille oli yhdistää edellä tehdyissä tehtävissä tuotetut aineistot – eli tulevien asukkaiden tarpeet ja se, millaisia mahdollisuuksia alueet tarjoavat. Ryhmiä kehotettiin pitämään mielessä että tehtävän innovaation tulee palvella arkea, siirtää asukas arjen keskiöön.
Ryhmät tuottivatkin useita idea-aihioita, joissa keskeisenä yhdistävänä kysymyksenä toistui se, miten kehitysvammaisten asukkaiden lähiyhteisöön kiinnittymistä voidaan tukea: millaisia alueella jo olemassa olevia resursseja voidaan hyödyntää ja mitä uutta on luotava tämän mahdollistumiseksi. Useassa ryhmätyössä keskeisenä lähtökohtana oli myös kehitysvammaisten asukkaiden alueelle tuomat resurssit – se mitä he voivat tarjota asuinalueelleen ja lähiyhteisöönsä.
Työskentelyn neljännessä ja viidennessä tehtävässä pohdittiin innovaatioiden toteuttamista, hiottiin innovaatioiden ydintoiminta-ajatusta, hahmoteltiin suunnitteluprosessia ja hankkeen eteenpäinviemisen vaiheita.
Työpajassa ideoituja innovaatioita tullaan työstämään eteenpäin seuraavissa kuntatyöpajoissa, ja työpajatyöskentelyn tuotoksista raportoidaan tarkemmin myöhemmin syksyn kuluessa.
Työpaja antoi ryhtiä suunnitteluun
Harri Jokiranta:
”Työskentely pajassa oli silmin nähden innostunutta ja paneutuvaa. Tämä kertoo siitä, että ajatus etsiä uusia näkemyksiä erityisryhmien asumisratkaisuihin on oikeaan osunut ja ajankohtainen. Ryhmien työskentely viritti keskustelua ja tuotti näkemystä asumisen integroitumisesta lähiyhteisöönsä, asuinalueelle ja kaupunkikuvaan. Onnistumisen edellytyksinä nähtiin alueella jo olevien palveluiden ja toimintojen käyttö (mm. kaupat ja kaupalliset palvelut, kokoontumistilat, järjestöt, joukkoliikenne, liikenneväylät). Eri sidosryhmien osallistuminen pajaan toi hyviä ja erilaisia virikkeitä ryhmien työskentelyyn. Erityisen tärkeä panos onnistuneelle tulokselle olivat palvelun käyttäjien näkemykset (kokemusasiantuntijuus), jotka hyvin perustelivat tavallisten ratkaisujen merkitystä rakentamisessa ja suunnittelussa (huone- ja tila ratkaisut).
Pajan jälkeen suunnitelman työstäminen on saanut puhtia ja ryhtiä. Tällä hetkellä minusta kaupungin hankkeelle asettama yksi keskeinen odotus – maankäytön ja kaavoituksen prosessin kehittäminen – on toteutumassa.”