Ryhmien kehittelemistä ideoista innovatiivisimmat valitaan hyödynnettäviksi asuntoverkoston toteuttamisessa.
Innovaatiolla tarkoitetaan uutta tai olennaisesti parannettua tuotetta, prosessia, palvelua tai keksintöä. Idea ei ole vielä innovaatio. Innovaation syntyminen edellyttää usein vuoropuhelua ja yhteiskehittelyä. Innovaatiot voidaan jakaa asteittaisiin innovaatioihin (nykyisten tuotteiden, palveluiden ja toimintamallien parannukset) sekä radikaaleihin innovaatioihin (luovat uusia markkinoita ja pakottavat muuttamaan ajattelua).
Ideoiden arvioinnissa apuna voi käyttää innovaatioiden nelikenttää. Nelikentän avulla työryhmä pohtii, onko idea parannettu versio jo olemassa olevasta ratkaisusta vai onko kyseessä täysin uusi tapa ajatella ja toimia.
Apuvälineitä ideoiden arviointiin
Innovaatioiden nelikenttämalli ryhmittelee innovaatiot kahdella eri tasolla: innovaation aseman (virallinen/epävirallinen) ja tavoiteltavan muutoksen laajuuden suhteen (ylläpitävä/strateginen).
Ylläpitävillä innovaatioilla tarkoitetaan ideoita, jotka parantavat tai täydentävät olemassa olevia tuotteita ja palveluita. Parantava innovaatio tuo käyttäjille uusia, päivitettyjä versioita käytössä olevista tuotteista. Strategiset innovaatiot sen sijaan perustuvat uudenlaiseen ajattelutapaan luoda ja tarjota palveluita. Ne haastavat markkinoiden vanhat toimintatavat ja käyttäjien tottumukset, ja kyseenalaistavat perinteisten palvelujen toimintakonseptin. Tämä innovaatiotyyppi tuottaa ennakoimattomia ratkaisuja ja voi johtaa palveluiden järjestämiseen uudella tavalla.
Innovaatioiden virallinen ja epävirallinen asema
Nelikenttämallissa innovaatiolla on joko virallinen tai epävirallinen asema (location). Kaupunki-innovaatioiden osalta virallinen asema on esimerkiksi julkista tilaa koskevilla kaavoitusratkaisuilla (kadut, aukiot, rakennukset). Monilla sosiaalisen elämän muodoilla on kaupunki-innovaatioina epävirallinen asema: mitä ihmiset tosiasiassa tekevät, missä he liikkuvat ja kenen kanssa he ovat vuorovaikutuksessa.
Uusien teknologioiden hyödyntäminen on mahdollistanut epämuodollisten intressiryhmien ja muutosta vaatineiden verkostojen syntymisen sekä lisännyt asukaslähtöisyyttä palvelujen järjestämisessä.