Kerrostalotuotanto on muuttunut varsin radikaalisti tällä vuosituhannella. Muutos on nähtävissä tonttien luovutuskilpailuissa, rakennusluvissa ja asuntojen myynti-ilmoituksissa. Nykyään on yleistä rakentaa porrashuoneen jatkoksi pimeä keskikäytävä ja sen varrelle mahdollisimman monta, jopa yli 10 asuntoa. Tämän kasvaneen porrashuoneiden syöttötehokkuuden seurauksena syntyy usein putkimaisia pieniä ja koukkumaisia isompia asuntoja, ja niihin yksipuolisia pääosin läpikuljettavia tiloja.
Olemme hiljattain keskustelleet useiden Suomen kokeneimpien asuntosuunnittelijoiden kanssa. Monien näkemyksissä on paljastunut turhautuminen nykytilanteeseen. Asuntosuunnittelun emeritusprofessori, arkkitehti Tuomo Siitonen totesi: ”Kun asuntoa ei katsota osana kansallisvarallisuutta vaan hyväksytään se yksityistaloudellisena spekulatiivisena sijoituskohteena, asumistason mittarit kuten keskikoko, väljyys, yleispätevyys tuntuvat olevan vailla merkitystä eikä yhdenkään hankeosapuolen intressinä.”
Toinen kokenut asuntoarkkitehti nosti esiin tuoreen kaavoitushankkeen: ”Markkinoille on tullut kiinteistösijoittajia, joiden julkitavoite on maksimoida pääoman tuotto. Tämä johtaa pelkkien pikkuasuntojen rakentamiseen. Isossa kaavahankkeessa toteuttaja halusi yli 600 asuntoa, pääosin yksiöitä, keskipinta-ala alle 40 m2. Kaupunki katsoi, ettei se voi estää hanketta, jolloin arkkitehti vetäytyi sovitusta talosuunnittelun toimeksiannosta.”
Pienasuntojen tarve kasvukeskuksissa on suuri ja myös sijoittajia tarvitaan asuntotuotantoa rahoittamaan. Maksimituoton vaatimus näyttää kuitenkin helposti johtavan tonttien ahtauteen ja ikävimmillään yksipuolisiin yksiökasarmeihin.
Miten näitä koettuja ongelmia voitaisiin ratkaista?
Monet arkkitehtipolvet ovat pohtineet asuintilojen muunneltavuutta ja asukaslähtöistä lähestymistapaa. Tämä on näkynyt myös viime vuosina käydyissä asuntoreformikilpailuissa: nykykäytäntöjä on pyritty uudistamaan esittämällä joustavia asuntoja, mihin on runsaasti keinoja. Asunto voidaan suunnitella siten että sitä voi käyttää monella eri tavalla, tai siihen on yhdistettävissä tai siitä on eriytettävissä sivuasunto. Tämä voi olla hoiva-asunto, nuoren koti, etätyöpiste tai vuokrattu taloustilanteen vaatiessa. Joustavuuskäsite ulottuu myös talotekniikkaan ja rakenteisiin.
On tärkeää, että asuntojen joustavuus nostetaan asuntopoliittiseen keskusteluun ja ymmärretään olennaiseksi osaksi kestävää kehitystä. Vaikka ratkaisuja on olemassa, ilman päättäjien aktiivisuutta aihe ei näytä nousevan rakentajien agendalle. Esitämme seuraavassa Jyrki Tarpion valmistelun pohjalta kehittämäämme viisi selkeää linjausta, joiden avulla tämä tapahtuu. Mielestämme nämä tulee asettaa jo 2020-luvun asuntorakentamiselle ja -suunnittelulle, uudisrakentamiseen täysimääräisesti ja korjausrakentamiseen soveltaen.
- Tilojen monikäyttöisyys ja muunneltavuus on huomioitava kaikessa rakentamisessa ja rakennussuunnittelussa. Osassa on huomioitava myös purettavuus.
- Rakennusluvan yhteydessä tulee esittää käyttöskenaarioita, joilla monipuoliset käyttömahdollisuudet osoitetaan.
- Pienet asunnot (alle 30 m2) on suunniteltava ja toteutettava yhdistettävissä oleviksi.
- Suurissa asunnoissa (yli 70 m2) tavoite on vähintään kaksi sisäänkäyntiä. Mikäli tämän ansiosta saa muodostettua sivuasunnon, viidenneksen sivuasunnon pinta-alasta saa tehdä lisäkerrosalana.
- Kohtiin 3. ja 4. saa poikkeuksia vain, jos a) pystyy esittämään muita joustavuusstrategioita tai b) rakennuspaikka on em. vaatimuksille erityisen ongelmallinen.
Kuva 1. Kivistön tontinluovutuskilpailu, muunneltavuuskaavioita. J. Solla.
Rakentamalla perheasuntoihin asuntoehdot täyttäviä sivuasuntoja em. tavalla yksiöpaine vähenee merkittävästi. Samalla vuosituotannon asuntokannan tilankäyttö tehostuu 3% virallisten väljyyslukujen perusteella. Näiden painavien seikkojen vuoksi esitämme tavoitteen toteuttajalle kerrosalaetua, jonka vaikutus on muutamia prosentteja, maksimissaankin alle 10%.
Ehdotuksemme pohjalta syntyisi vähitellen pysyvää asuntokannan elinkaarijoustoa. Tämä hyödyttää kaikkia osapuolia. Myös vuosikymmenten asuntoahdinko ja kiistat saattaisivat vähitellen hellittää.
Mitä linjaukset tarkoittavat suunnittelulle?
Linjaustemme toteutuskelpoisuuden osoittaa 2017 Vantaan Kivistön asuinkorttelin tontinluovutuskilpailu. Siihen osallistui kymmenen rakennuttajaa ja arkkitehtitoimistoa. Korttelin 12 300 kem2 kulmatontille tuli kuusi suunnitelmaa, joista voittanut (ks. kuva 1) tarjoaa hyvän vertailukohdan. Alle 30 m2 asunnot ovat yhdistettävissä suurempiin, sivuasuntoja on neljännes eli muunneltavien asuntojen osuus on merkittävä. Näin syntyvä elinkaarijousto mahdollistaa jopa 7 asuntoa porrashuoneen kerrostasoon. Ratkaisu on pystytty suunnittelemaan myös varsin tehokkaaksi. Huomionarvoista on, että sen kilpailuun jätetty tarjous osoittautui laatuarvostelun jälkeen hintakuoria avattaessa myös edullisimmaksi. Hankkeen vapaarahoitteinen 70% ja 30% ARA-osa on tavoitteena toteuttaa voittaneen ehdotuksen pohjalta.
Linjauksemme eivät eduista huolimatta muuttaisi asuntorakentamisen lähtökohtia oleellisesti. Tavoitteita voi toteuttaa lamellitaloin, mutta entistä muunneltavampien talotyyppien kehittely on tarpeen. Tiedossamme onkin useita hankkeita vireillä Vantaalle ja Helsinkiin.